Hän on voittanut olympiakultaa ja tehnyt maailmanennätyksen. Vuonna 2020 hänelle myönnettiin Bragdguldet-tunnustus ja Jerring-palkinto. Koko Ruotsin kansa on ottanut hänet omakseen. Saavutuksilla ei kuitenkaan ole kovin paljon merkitystä, kun Armand Duplantis kävelee haparoiden ensimmäiselle tiille. Ei oikeastaan lainkaan. Kun ensimmäisen reiän aloituslyönti on käsillä, ja kun pelitoverit ovat neuvotelleet mulliganin pois käytöstä, eikä toista saati kolmatta yritystä tule… niin silloin perhoset tuntuvat vatsassa välittömästi.

Mikään ei jännitä Armand Duplantisia enemmän.

– Tokion olympialaisten seiväshyppyfinaali ei ollut tähän verrattuna mitään. Seiväshyppy ei hermostuta minua samalla tavalla. Paniikki, joka valtaa minut valmistautuessani aloituslyöntiin ensimmäisellä tiillä kavereiden ympäröimänä, on vertaansa vailla. Jos joku yllättäen vielä ilmoittaa, että ohitetaan tavalliset mulliganit, jännitykseni kasvaa entisestään. Syynä on tietenkin se, että golfin suhteen itseluottamukseni on paljon matalammalla kuin hypätessäni seivästä.

Mutta miksi – eihän rento golfkierros kavereiden kanssa ole lainkaan niin tärkeä asia kuin olympiakullasta kamppailu?

– Minulle se on tärkeää. Meille se on tärkeää.

Vastikään golfista innostunut mies, jolla on huomattava kilpailuvietti eikä lainkaan halua hävitä, on puhunut.

On upea syksyinen maanantai Uppsalan golfklubilla, joka sijaitsee 10 kilometrin verran kaupungista länteen. Taivas on korkealla, ilma raikasta ja kuulasta, ja auringon antelias paiste saa tummanvihreälle nurmelle langenneen aamukasteen kimaltelemaan miljoonien timanttien tavoin. Aloitusajankohdasta päätellen monet ovat tulleet käyttämään ylityövapaitaan. Upealla kentällä on kova tuntuma.

Tällaisena päivänä on toisin sanoen mahtavaa olla golffari.

Harmi vain, että päivä on muuten niin kiireinen. Monet nykivät Armand Duplantista hihasta. Uskomattoman kauden jälkeen hänellä on aikaa sponsoreille, yhteistyökumppaneille ja medialle.

Ennen Dormy-lehden haastattelua hän sanoo äkkiä jotakin, mikä on samanaikaisesti sekä odottamatonta että ennalta-arvattavaa.

– Tarkoitatko siis, että me vain juttelemme? Ei videointia. Ei valokuvausta. Eli pitääkö meidän välttämättä tehdä haastattelu klubitalolla?

Ei välttämättä. Onko sinulla muita ehdotuksia?

– Voisimmehan ottaa golfauton alle ja pelata samalla muutaman reiän. Se on paljon hauskempaa.

Varttituntia myöhemmin 22-vuotias seisoo Uppsalan Mellanbana-kentän oikealla puolella metsässä etsien mäntyjen ja koivujen välistä aukkoa, josta saisi pallonsa takaisin väylälle. Samalla hän yrittää etsiä sanoja selittääkseen, miten oikukkaasta lajista on tullut hänen uusi intohimonsa.

– Vuonna 2020 useimmat tapahtumat peruttiin pandemian vuoksi, eikä tekemistä ollut kovin paljon. Yhdysvaltojen Louisianassa, jossa asun, oli kaksi avointa golfkenttää. Päätin kokeilla golfia muutaman kaverini kanssa. Hurahdimme lajiin, ja pian pelasimmekin 4–5 kertaa viikossa. Olimme aivan koukussa, hän kertoo.

Mistä innostuit golfissa erityisesti?

– Pidin siinä monestakin piirteestä. Tiedät varmasti itsekin, miten vaikeaa ja haastavaa golf voi olla. Välillä se ei ole ollenkaan hauskaa, mutta yhtäkkiä muutama lyönti voi pelastaa koko kierroksen. Omaan innostukseeni vaikutti myös se, että vuonna 2020 olin juuri tehnyt maailmanennätyksen. Olympialaisten (jotka vähitellen siirrettiinkin vuodelle 2021) alla minuun kohdistui paljon paineita. Monet halusivat jutella kanssani ja tehdä minusta lehtijuttuja. Oli hienoa löytää paikka, johon pystyin vetäytymään huomion keskipisteestä. Golfkentällä ainoastaan seuraavalla lyönnillä on merkitystä.

Peter Nordwallin suunnitteleman, teknisesti kiehtovan Mellanbana-kentän seitsemäs reikä on par-5. Alussa se on alamäkeä ja kaartuu sitten jyrkästi oikeaan. Ihanteellisessa aloituslyönnissä pallo tulisi saada noin 220 metrin päähän, ja sinne Armand Duplantis pääsee hybridillään helposti.

Asento on atleettinen, ja svingi provosoivan voimakas ja joustava ihmiselle, joka on pelannut golfia vain puolentoista vuoden ajan.

– Sekä minä että pelikaverini lyövät pitkälle. Luulen, että se johtuu siitä, että pelasimme yhdessä paljon pesäpalloa. Pesäpallon lyöntiliikehän muistuttaa hieman golfsvingiä. Olemme kaikki myös suunnilleen yhtä haparoivia ja aika huonoja lähipelissä ja puttauksessa, Duplantis arvioi tunnustellessaan spoonia, jolla pyrkii alaspäin viettävällä lyöntipaikalla saavuttamaan 240 metrin päässä olevan veden ympäröimän greenin. Hän tunnustaa, ettei ole vielä päässyt golfkäsikirjassaan pelistrategiaa käsittelevään lukuun.

Kapealla ja suhteellisen lyhyellä kentällä draiveria ei tarvita, mutta driving rangella – Trackmanin tarkan lentoratatutkan edessä – hyvin öljytty svingi muuntuu koviksi luvuiksi, jotka puhuvat kiehtovaa kieltä.

Parhaimmillaan Duplantisin drive-lyönnin svinginopeus on hieman yli 122 mph. Vertailun vuoksi: PGA-toureilla svinginopeuksien keskiarvo on 114,4 mph. Hyvin osuessaan pallo lentää 300 metrin merkin lähistölle.

Tämä on tehnyt vaikutuksen moniin Uppsalan golfklubin jäseniin, jotka seisovat Duplantisin takana rangella huomautellen, että ”toisille golf vaikuttaa olevan epäreilun helppoa”.

Joitakin kuukausia sitten Duplantisille avautui mahdollisuus pelata Rickie Fowlerin kanssa rennoissa olosuhteissa Los Angelesissa. Fowler kehui ruotsalaista jälkeenpäin:

– Mondo yllätti minut. En ollut uskonut, että hän olisi niin hyvä. Hänellä on raaka ja atleettinen svingi, jossa on rutkasti vauhtia. Pienellä vaivannäöllä hänestä voi tulla vakaa pelaaja. Ei ehkä tourtasoinen, mutta silti erittäin hyvä.

Duplantisilla on paljon muistoja Fowlerin kanssa pelaamistaan kierroksista, joista kaksi nousee erityisesti mieleen.

– Rickie oli niin uskomattoman hyvä, etten voi uskoa, ettei hän ole maailman paras. Pelatessamme hän löi jopa 67 lyöntiä ilman ensimmäistäkään puttausta, aivan uskomatonta. Vaalin erityisesti muistoa tilanteesta, jolloin puttasin ensimmäisellä reiällä pallon reikään 20 metristä ja löin birdien. Oli hienoa siirtyä toiselle reiälle ja sanoa ”minä lyön ensin, Rickie”.

Mitä olympiakultamitalisti ja seiväshypyn maailmanmestari voi oppia pelaamalla golfia, jossa hän on huomattavasti vaatimattomammalla tasolla? Aiheen pohdinta tuntuu erikoiselta.

Kysymys on kuitenkin esitettävä.

Armand Duplantis seisoo seitsemännellä tiillä käsissään rautakahdeksikko. Hän muotoilee vastauksensa nopeasti ennen kuin lähettää pallon kohti giganttisen suurta greeniä. Hän on ajatellut asiaa omalta kohdaltaan.

– Golf on opettanut minulle keskittymistä. Kun seisot tiillä, sinulla on vain yksi lyönti. Yksi ainoa. Seiväshypyssä on aina kolme yritystä. Aiemmin urallani minulla oli aina tapana kääntää paras vaihde päälle vasta kolmannella yrityksellä. Nyt yritän tehdä parhaani jo ensimmäisellä, asennoituen siten, että yrityksiä olisi vain yksi. Niin kuin golfissa. Golfissa jokainen lyönti lasketaan. Pyrin soveltamaan samaa seiväshypyssä: että jokainen hyppy lasketaan, hän sanoo.

Golf on Duplantisille ennen kaikkea tarpeellista irtiottoa hektisistä seiväshyppykilpailuista.

Muutamaa päivää aiemmin hän on voittanut Timanttiliiga-kauden finaalin Zürichissä ja saanut ansioluetteloonsa yhden uuden merkittävän saavutuksen. Nyt edessä on kolme golfintäyteistä viikkoa Håmön kotikentällä Uppsalan laitamilla sekä vierailuja läheisille kentille. Vaikka ”Mondo” on pelannut vain puolitoista vuotta, hän on saanut nauttia useista Ruotsin golfaarteiden kruununjalokivistä. Duplantis on pelannut muun muassa Hillsin, Bro Hofin ja Falsterbon kentillä.

– Falsterbossa lyödessäni sää oli aivan kamala. Satoi kissoja ja koiria, mutta kenttä oli upea ja nautin siitä. Sade ei haittaa minua. Pelaan joka tapauksessa. Etukäteen pitää vain katsoa sääennusteita ja valita sopivat vaatteet, ja sitten menoksi.

Kilpailukaudella on vaikeampaa ehtiä pelata golfkierroksia, vaikka seiväshyppysirkus kiertääkin useissa hienoissa paikoissa, joiden lähistöllä on houkuttelevia golfkenttiä.

– Timanttiliigan Lausannen-kilpailussa viime kesänä annoin melkein periksi houkutukselle tehdä jotakin päätöntä.

Mitä tapahtui?

– Kilpailua edeltävänä päivänä sain kutsun pelata golfia ammattilaistasolla Euroopan tourin yhteydessä Crans Montanassa, 1,5 tunnin ajomatkan päässä. Harkitsin sitä tosissani, koska se kuulosti niin upealta, mutta lopulta kieltäydyin. Osallistuminen olisi ollut tyhmää. Toisaalta, koska hyppäsin kilpailuissa surkeasti, minun olisi kuitenkin kannattanut tehdä se, Duplantis nauraa.

Armand Duplantisin kanssa on hauska jutella.

Haastattelu tehdään englanniksi, mutta ruotsinkielisin lisäyksin. Duplantis on karismaattinen ja hänellä on pilkettä silmäkulmassa. Vielä 22 vuoden iässä mediasuhteet eivät ole tehneet hänen ilmaisustaan tylsää tai rutiininomaista. Hän vastaa kysymyksiin avoimesti ja innostuneesti. Hän duffaa wedgellä ja mutisee vähän ennen kuin palaa aiheeseen, joka keskeytyi aiemmin hänen valmistautuessaan lyöntiin.

Lisäksi on selvästi nähtävissä, miten hänen silmänsä todella loistavat golffaamisen ilosta.

– Golfissa on monta piirrettä, jotka tekevät siitä kivaa. Handicap ei kuitenkaan ole minulle tärkeä. Tasoitukseni on nyt 13,7, mutta usein unohdan rekisteröidä kierrokseni. Haluan ainoastaan voittaa ne kaverit, joiden kanssa pelaan. Aloitimme lajin suurin piirtein samoihin aikoihin, olemme samalla tasolla ja voimme kilpailla samoilla säännöillä, mikä on hauskaa, ”Mondo” kertoo ja jatkaa:

– Olisi upeaa olla golfammattilainen. Tiedätkö, mistä kadehdin heitä eniten?

Kerro.

– Senioritoureista. Golfia voi pelata koko ikänsä ja jatkaa kilpailemistakin. Mutta kun lopetan seiväshypyn, lopetan sen. En tule hyppäämään veteraanikilpailuissa neljää metriä. Se kuulostaa vain kurjalta ja tuskalliselta.

Kierros on takana, kuten myös juttutuokiomme.

Duplantisilla on edessään päivän toinen ja viimeinen haastattelu, muotilehti Cafén kanssa.

Ennen lähtöäni Uppsalan golfkerholta kuulen Armand Duplantisin suostuttelevan haastattelijaa tekemään haastattelun kentällä.

Ja golfauto rullaa jälleen uudelle kierrokselle.

Nimi:

Armand Gustav ”Mondo” Duplantis.

Ikä:

22 vuotta.

Asuinpaikka:

Tukholman Kunsholmen ja Louisianan Lafayette.

Perhe:

Äiti Helena, isä Greg, veljet Andreas ja Antoine, sisko Johanna. Tyttöystävä Desiré.

Golfkerho:

Upsala GK.

Handicap:

13,7.

Saavutukset:

Olympiakulta 2020, EM-kulta 2018, MM-hopea 2019. Pitää nimissään maailmanennätystä 6,18 metrin hypyllään Glasgow’ssa 2020.