Minun holaritarina

Olimme ystäväni kanssa juuri ohittaneet ryhmän väylällä 12. Tein kyseiselle väylälle birdien ja olimme vauhdilla matkalla seuraavalle väylälle alta pois. Yleensä aina ennen par 3 avausta pohdin, ”aattele kun tulis holari” sais tulosta alaspäin! Talin väylä 13 on siitä erikoinen, että avaus aukeaa aina joko oikealle tai osuu griiniin. Väylä on sen verran pitkä että griiniosuma on aina onnistuminen. Ystäväni avasi ensin ja osui griiniin, hän löi hienon lyönnin. Suurempia ajattelematta löin oman löyntini, yritin lyödä draw:ta jotta pallo jaksaisi lipulle asti. Lyönti luonnollisesti lähti pienenä feidinä ja kaari oli mieletön. Katsoin että nyt voi olla mahdollisuus mennä sisään. Ystäväni kanssa katsoimme molemmat hiljaa kun pallo lensi. Osuessaan griiniin hyvällä linjalla sanoin ”mee ny kuppiin”. Pallo rulli hetken ja hävisi näkyvistä. Sanoin niin että muutkin väylät kuulivat ”MENIKÖ SE KUPPIIN?? Ei voi olla” lähdimme ajamaan kohti reikää ja ystäväni kuvasi kun nostin pallon reijästä. Viereisen väylän pelaajat taputtivat tee boxista ja olo oli mieletön. Ensimmäinen holari. Seuraavan väylän avaus meni silmät sumussa ja onneksi pelastin bogin. Kierroksesta muodostui ennätyskierrokseni tälle kesälle 72 (par 71).